Ei oo hirveesti ollu aikaa kirjotella. Äippä valtaa koneen heti kotiin tultuaan ja on kiree ku venytetty kuminauha. Jotai se höpöttää valmistumisesta ja selittelee et sen takii nyt ei oo aikaa millekkään ylimääräselle.
Tästä johdosta olen keksinyt tavan saada äipän huomion, mut sillon se ei oo kyl yhtää hyväl tuulel vaan sillon tulee kiire juosta piiloon. :p Kiva leikki kun se nousee koneelta aina ku vähänkii paukutan kaapin ovee.
Juttuhan menee näin, että matot rullalle ja kaapin ovet auki sit lasiesineet lattialle ja siitä pinkastaan karkuun! :) Ja äippä tykkää tai oikeestaan ei, mut siitä ei välitetä. Mut sit iltasin ku äippä malttaa asettuu huilaamaan ni ollaankii nii läheisii. :) Saan rapsutteluita ja pusuja.
Onneks Mervi asuu täällä! Sen tuoli on maailman paras nukkuma paikka. Ja se muutenkii päivisin on miun kaveri. Oon ovela ;) Mervi saattaa yhtäkkii huomata et oon hivuttautunu sen syliin. :D Juttuhan menee niin, että päivisin haluun Mervin läheisyyttä ja iltasin oon äipän kannalla.
Ja taas oon ruvennu nirsoilee ruoan suhteen ei kelpaa enää kana. Äipäl meni viikko et se keksi mikä miulle kelpaa ja kiltisti se kokeilikii. Nyt syödään pelkkää raakaa jauhelihaa (ei kelpaa muu ku naudanjauheliha) ja nappulat. :) Äippä naureskeli sitä et kyllä kissalla on laatuvaatimukset. :) (pitäähän se olla vai mitä?)
Sit yks suurimmista puheen aiheista on se et mihin mie meen ku kotii ruvetaan remontoimaan? Ei kuulemma oo yhtään hyväks jos oon tääl sillon ku tääl maalataan. Maalin haju voi käydä henkeen. Kai miut laitetaan Maijalle, jos sil on aikaa olla miun kaa.
Mut nyt äippä haluu taas päästä koulujuttujen pariin.
Toivottavasti palaamme asiaan pian! :)

Joulu meni ja uus vuos tuli...
Niin vietin kaksi viikkoa äipän isällä, oisin ollu halukas jäämään sinne. Siellä sai herkkuja...possun sisukkaa ja kalkkunaleikettä. :) Ja isä jakso rapsuttaa miltei koko ajan. No sit tuli se päivä ku piti lähtee äipän kaa kotii, ni enhä mie ois millää lähteny (leikittiin vähän hippaa). Sain kuitenkii joululahjaks hienon kuletuskopan, mitä äippä voi kantaa selässä tai vetää pyörillä perässä. :) Auto matkan huusin miltei kokonaan. Kotii ku päästiin ni säntäsin sängyn alle...ja tulin pois vast parin tunnin jälkee.
Nyt on äippä pomppinu taas miun oikkujen mukaan. ;p Ja oon ollu entistä läheisempi sen kaa. Oon jopa antanu sen pitää miuta sylissä. :)

Olen kiertänyt paikasta toiseen. Synnyin navetassa ja sain ihanat ihmiset huolehtimaan miusta, mutta he kyllästyivät pian. He potkivat, löivät ja kiusasivat. Sitten eräänä päivänä ne lakkas antamasta ruokaa. Lopulta eläinsuojelun ihmiset hakivat minut.
Olin kissatalossa viikon, kun eräs nuori pariskunta tuli etsimään kissaa ja minuthan he valitsivat.
Aluksi en luottanut heihin lainkaan, mutta ajan myötä heistä tuli korvaamattomat ja rakkaat. Annoin heidän olla lähellä ja he antoivat minulle paljon. Sitten entinen äippä rupesi odottamaan pentua. Jäin jo hieman varjoon, en enää ollutkaan kaikki kaikessa. Sit se pentu synty ja mie olin vaan joku joka piti ruokkii. En pitänyt lapsista, mutta en kyllä ollut niin pienestä moksiskaan. Tyydyin vaan olemaan. Sit yks aamu yritin mennä kattoo sitä pientä. Olisin käynyt sen kanssa nukkumaan, mut äippä luuli et käyn sen kimppuun. Ja niinpä ne sit hääti miut pois. Lopulta kyllästyin siihen pentuun ja tein sille pienen naarmun, mut se oli ilmeisesti liikaa äipälle, sillä jouduin taas kissakotiin.
Olin siellä kauan.
Sit just sinä päivänä jonka piti olla miun viimine tuli nykyinen äippä ja ilmotti ottavansa miut. Niin sain taas uuden kodin.
Äipästä näkee et se rakastaa miuta, se ois koko ajan halailemassa, mut sitä mie en anna tehä.
Olen ollu tosiaan jo 2 kuukautta äipällä, ja kerran jo hoidossakin.
Olen vaativa, mutta näin huomasin että äippä tosiaan on miun puolella.
Joudun kuulemma huomen taas matkustamaan. Olen kuulemma joulun äipän iskällä.
En voi olla äipän kaa jouluu ku äipän äitillä on kuus kissaa ja oon nähny ne kerran enkä toista kertaa haluu niit nähä.
Toivotan kaikille oikein oikein kissamaisen metkukasta joulua! :)

Hei!
Minä olen Nöpö. Olen 7 vuotias kolli kissa, turkkini väri on musta valkonen.
En erityisemmin pidä ihmisistä, mutta äippä on ihan mukava niin ja tietty äipän asuin kumppani (siltä voi kerjätä herkkupaloja).
Jos meillä on vieraita lempi paikkani on jokin pimeä piilo. Olen asunut äipän luona kohta 2 kuukautta ja sinä aikana olen joutunut kerran hoitoon (luulin et taas miut hylättiin), mutta äippä ei varmaan millään luopuis miusta. Ainankii toivon niin!